Sisältö
Yleistä
Ääreishermosto koostuu aivohermoista sekä selkäytimestä lähtevistä selkäydinhermoista, joita kutsutaan myös spinaalihermoiksi. Ääreishermostoa kutsutaan myös perifeeriseksi hermostoksi. Keskushermosto taas koostuu aivoista sekä selkäytimestä. Ääreishermosto koostuu siis hermoista, jotka lähtevät aivoista ja selkäytimestä.
Ääreishermosto voidaan jakaa sen toimintojen mukaan autonomiseen ja somaattiseen osaan. Autonominen osa voidaan jakaa vielä sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon ja somaattinen hermosto voidaan jakaa vielä motorisiin ja sensorisiin osiin.
Ääreishermosto tiivistettynä
Ääreishermosto koostuu aivohermoista (12 paria) sekä selkäydinhermoista (31 paria)
Ääreishermosto voidaan jakaa autonomiseen ja somaattiseen osaan
Autonominen hermosto toimii itsenäisesti ja voidaan jakaa sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan
Somaattinen hermosto eli tahdonalainen hermosto mahdollistaa mm. lihasten supistamisen ja sensoriikan eli ihotunnon
Hermosolun rakenne ja toiminta
Ennen kuin käymme läpi ääreishermoston anatomiaa ja toimintaa, on syytä käydä perusyksikön eli hermosolun, toiselta nimeltään neuronin, toimintaa ja rakennetta. Perifeerisessä hermostossa hermot koostuvat hermosolukimpuista (aksoneista) ja ne kuljettavat motorista ja sensorista tietoa keskus- ja ääreishermoston välillä. Viestit kulkevat sähkökemiallisten reaktion ansiosta, jota kutsutaan aktiopotentiaaliksi. Hermosolut voidaan myös jakaa eri ryhmiin muun muassa niiden rakenteen tai toiminnan perusteella. Rakenteen perusteella neuroni voi olla:
unipolaarinen, yksi soomasta lähtevä runko, joka haarautuu dendriitiksi tai aksoniksi. Kutsutaan joskus myös "todellisiksi" unipolaarisiksi neuroneiksi (true unipolar neuron)
bipolaarinen, jossa on yksi aksoni ja dendriitti, esiintyy mm. retinassa
multipolaarinen, jossa on yksi aksoni ja useita dendriittejä (suurin osa neuroneista ovat multipolaarisia)
pseudounipolaarinen, joita löytyy esim. aivojen tumakkeista ja ganglioista. Haaroittuu sooman jälkeen, toinen pää on aksoni ja toinen dendriitti
Toiminnan perusteella neuronit voidaan jakaa:
motorisiin neuroneihin, jotka mahdollistavat lihasten supistumisen. Keskushermostosta ääreishermostoon vieviä hermoja voidaan kutsua myös efferenteiksi hermoiksi (vievä hermosyy)
sensorisiin neuroneihin, jotka vievät tietoa keskushermostolle. Hermoja, jotka vievät tietoa keskushermostoon voidaan kutsua myös afferenteiksi hermoiksi (tuova hermosyy)
sekahermoihin, jotka voivat viedä niin sensorisia kuin motorisiakin viestejä
1 | Karkea solulimakalvosto - tuottaa proteiineja | 14 | Synapseja - hermoliitos |
2 | Polyribosomi - ribosomi"kimppu", kiinnittyneet samaan l-RNA:han | 15 | Dendriitti eli tuojahaarake - ottaa vastaan hermoimpulsseja |
3 | Ribosomi - tuottaa uudet proteiinit | 16 | Aksoni eli viejähaarake - lähettää hermoimpulsseja eteenpäin |
4 | Golgin laite - muokkaa proteiineja, lajittelee ja suuntaa proteiineja ja glykolipideja eri alueille | 17 | Hermovälittäjäaine eli neurotransmitteri - kemiallisia yhdisteitä, jotka estävät, voimistavat tai mukauttavat hermosolun toimintaa |
5 | Tuma - sisältää DNA:n, ohjaa solun toimintaa | 18 | Hermosolun reseptori - solun osa, johon välittäjäaineet vaikuttavat |
6 | Nukleoli eli tumajyvänen - tuottaa tuman ribosomeja | 19 | Synapsi- hermoliitos |
7 | Solukalvo - kalvo, joka ympäröi solua, muodostuu kaksoislipidikalvosta | 20 | Mikrofilamentti - tukirakenne aksonille, säätelee aksonin halkaisijaa |
8 | Mikrotubulus - rakentuvat tubuliiniproteiineista, solun tukirakenne | 21 | Myeliinituppi - muodostuu aksonin ympärille, nopeuttaa sähköisen viestin kulkua, suojaa ja tukee aksonia |
9 | Mitokondrio - solun energialaitos | 22 | Ranvierin kurouma - kahden myeliinitupen välilllä oleva "aukko" |
10 | Sileä solulimakalvosto - mm. varastoi Ca2+-ioneja, tuottaa kalvomateriaalia | 23 | Aksonin pääte (axon terminal) - sisältää välittäjäaineita, mahdollistaa sähköisen viestin kulun |
11 | Aksonikeko/aksonikukkula (axon hillock) - mahdollistaa aktiopotentiaalin muodostumisen | 24 | Synaptisia vesikkeleitä - varastoivat ja vapauttavat välittäjäaineita |
12 | Schwannin solun tuma - tukisolu, muodostaa aksonin ympärille myeliinituppea | 25 | Synapsi - hermoliitos |
13 | Synapsi (aksonista soomaan) - hermoliitos | 26 | Synapsirako - hermojen välissä oleva tila, mahdollistaa tiedon siirron välittäjäaineiden avulla |
Perifeeriset hermot
Ääreishermosto koostuu siis ääreishermoista, toiselta nimeltään perifeerisistä hermoista. Jokainen hermo koostuu hermosyykimpuista (aksoneista). Neuronien soomat sijaitsevat joko keskushermoston harmaassa aineessa tai ääreishermoston gangliassa. Selkäydin, joka on siis osa keskushermostoa, toimii hissin tavoin vieden tietoa ylös- ja/tai alaspäin tarpeen mukaan. Kuten edellä mainittiin, hermoa, joka vie tietoa keskushermostoon, voidaan kutsua afferentiksi/sensoriseksi hermoksi ja hermoa, joka vie tietoa keskushermostolta eteenpäin voidaan kutsua efferentiksi/motoriseksi hermoksi.
Selkäydinhermot
Selkäydinhermot eli spinaalihermot lähtevät selkäytimestä pareittain ja pareja on yhteensä 31 kappaletta. 8 paria lähtee kaularangasta (cervical), 12 paria rintarangasta (thoracic), 5 paria lannerangasta (lumbar), 5 paria ristiluulta (sacral) ja 1 pari häntäluulta (coccygeal).
Spinaalihermot ovat sekahermoja (mixed nerves). Ne saavat alkunsa etu- ja takajuuresta, jotka lähtevät selkäytimestä. Kun etu- ja takajuuri yhtyvät, muodostuu siis spinaalihermo. Jokainen selkäydinhermo koostuu sensorisista ja motorisista hermosäikeistä. Sensoriset säikeet tuovat tietoa kehosta ja ympäristöstä takajuurelle, kuten tunto-, kipu- ja lämpötilasignaaleja. Motoriset säikeet puolestaan vievät liikekäskyjä etujuuren kautta lihaksiin, mahdollistaen liikkeiden hallinnan ja koordinaation.
Spinaalihermot lähtevät poispäin rangasta pienten aukkojen (foramen intervertebrae) kautta, minkä jälkeen ne haarautuvat etu- ja takahaaraan (anterior/ventral rami ja posterior/dorsal rami). Dorsaalihaarat hermottavat mm. selän ihotuntoa sekä selän lihasten motoriikkaa, etuhaarat hermottavat raajojen lihaksia sekä ihotuntoa kehon etupuolelta.
Aivohermot
Hajuhermo (ensimmäinen aivohermo, latinaksi nervus olfactorius) on sensorinen hermo, joka mahdollistaa hajuaistin
Näköhermo (toinen aivohermo, latinaksi nervus opticus) on sensorinen hermo, joka mahdollistaa näköaistin
Silmän liikehermo (kolmas aivohermo, latinaksi nervus oculomotorius) on motorinen hermo, joka hermottaa suurimman osan silmien lihaksista
Telahermo (neljäs aivohermo, latinaksi nervus trochlearis) on motorinen hermo, joka on mukana mahdollistamassa silmien liikuttamista
Kolmoishermo (viides aivohermo, latinaksi nervus trigeminus) on sekahermo, joka jakautuu kolmeen haaraan (opthalmicus, maxillaris ja mandibularis -haarat). Hermottaa motorisesti purentalihaksia ja sensorisesti kasvon alueen sekä osan kielestä
Loitontajahermo (kuudes aivohermo, latinaksi nervus abducens) on motorinen hermo, joka hermottaa motorisesti vain yhtä silmän lihasta nimeltä rectus lateralis, täten mahdollistaa silmien ipsilateraalisen abduktion eli loitonnuksen samalle puolelle
Kasvohermo (seitsemäs aivohermo, latinaksi nervus facialis) on sekahermo, hermottaa motorisesti mm. kasvojen lihaksia mahdollistaen ilmeet ja sensorisesti mm. korvan keskiosaa ja osaa kielestä
Kuulo-tasapainohermo (kahdeksas aivohermo, latinaksi nervus vestibulocochlearis) on sensorinen hermo, joka mahdollistaa kuuloaistia sekä tasapainoa ja avaruudellista hahmotuskykyä
Kieli-kitahermo (yhdeksäs aivohermo, latinaksi nervus glossopharyngeus) on sekahermo, joka mahdollistaa mm. nielemisen, syljen erityksen, sekä sensoriikkaa suuontelossa
Kiertäjähermo eli vagushermo (kymmenes aivohermo, latinaksi nervus vagus) on sekahermo, joka säätelee mm. sisäelinten toimintaa
Lisähermo (yhdestoista aivohermo, latinaksi nervus accessorius) on motorinen hermo, joka mahdollistaa äänentuottoa sekä pään ja olkapäiden liikuttamista
Kielen liikehermo (kahdestoista aivohermo, latinaksi nervus hypoglossus) on motorinen hermo, joka mahdollistaa kielen liikuttamisen
Autonominen hermosto
Autonominen hermosto on osa ääreishermostoa, joka toimii itsenäisesti ilman, että ihmisen tarvitsee asiaa tietoisesti ajatella. Se koostuu sympaattisesta, parasympaattisesta ja enteerisestä osasta. Autonominen hermosto varmistaa, että sisäelimet, verisuonet ja rauhaset saavat sensorisia ja motorisia hermoja, mikä mahdollistaa kehon homeostaasin ylläpitämisen. Lisäksi se säätelee mm. verenpainetta, sydämen sykettä, hengitystä ja ruoansulatusta. Enteerinen hermosto sijaitsee suolistossa, mutta siihen perehdytään myöhemmin sille suunnatussa omassa artikkelissa.
Sympaattinen hermosto
Sympaattinen hermosto saa alkunsa selkäytimeltä, rinta- ja lannerangasta, T1-L2 tai L3 tasoilta (ihmisten välillä on varianssia lähtötasojen suhteen). Sympaattisen hermoston neuronit eivät mene suoraan kohteeseensa, kuten sisäelimeen, vaan ne päätyvät kohteeseensa yleensä erilaisten ganglioiden kautta. Ganglioissa sijaitsee neuronien soomat eli runko-osat. Ainoat kehon osat, johon sympaattinen hermosto ei ylety ovat käytännössä verisuonettomat (avaskulaariset) rakenteet kuten rustot ja kynnet.
Sympaattisen hermoston tehtäviä ovat muun muassa:
Taistele tai pakene -reaktio
Hien eritys
Pupillien laajentuminen eli mydriaasi
Sydämen sykkeen nostaminen
Vasokonstriktio eli verisuonten supistuminen
Vaikuttaa adrenaliinin tuotantoon
Parasympaattinen hermosto
Parasympaattinen hermosto lähtee kahdelta eri alueelta; aivorungolta sekä selkäytimen alaosalta (sacral spinal cord). Parasympaattisen hermoston neuronit eivät myöskään mene suoraan kohteeseensa, vaan ne kulkeutuvat kohteisiinsa ganglioiden kautta. Kyseiset gangliot ovat yleensä kohteen, kuten sisäelimen, lähellä. Entä mitä tapahtuu, kun parasympaattinen hermosto aktivoituu?
Parasympaattisen hermoston tehtäviä ovat muun muassa:
Pupillien supistaminen (mioosi)
Mahdollistaa näön tarkentamisen lähellä oleviin kohteisiin sekä kyynelten tuottamisen
Mahdollistaa syljen erityksen, mikä taas auttaa ruoansulatuksessa
Mahdollistaa ulostamisen ja virtsaamisen
Hidastaa sydämen sykettä
Parasympaattinen hermosto siis rauhoittaa verenkierron toimintaa ja toisaalta taas kiihdyttää ja mahdollistaa ruoansulatuksen
Somaattinen eli tahdonalainen hermosto
Somaattinen eli tahdonalainen hermosto mahdollistaa lihasten supistamisen sekä ihotunnon. Lisäksi somaattinen hermosto tuo tietoa keskushermostolle esimerkiksi kosketuksesta, lämpötilasta, kivusta ja proprioseptiikasta (asentotunto). Aivohermot mahdollistavat lihasten supistumisen ja ihotunnon pään ja kasvojen alueella, kun taas spinaalihermot tuottavat em. toiminnot muihin osiin kehossa, torsoon, käsiin ja jalkoihin. Spinaalihermoista lähtevät etuhaarat (anterior ramus) hermottavat raajat sekä kesivartalon etupuolen, kun taas taakse lähtevät haarat (posterior ramus) hermottavat selkärangan aluetta ja ihotuntoa selän puolella. Suurin osa etuhaaroista muodostaa hermopunoksia eli plexuksia, joista muodostuu tärkeitä hermoja. Hermopunoksia on neljä kappaletta:
Kaulapunos eli plexus cervicalis, lähtötasot C1-C4
Olkapunos eli plexus brachialis, lähtötasot C5-T1
Lannepunos eli plexus lumbalis, lähtötasot T12-L4
Ristipunos eli plexus sacralis, lähtötasot L4-S4
Alimmat punokset voidaan myös yhdistää, jolloin puhutaan lanne-ristipunoksesta
Lähteet
Comentários