top of page

Ääreishermosto ja hermosolu | Anatomia ja toiminta

Päivitetty: 13. heinäk.


Sisältö




Yleistä


Ääreishermosto koostuu aivohermoista sekä selkäytimestä lähtevistä selkäydinhermoista, joita kutsutaan myös spinaalihermoiksi. Ääreishermostoa kutsutaan myös perifeeriseksi hermostoksi. Keskushermosto taas koostuu aivoista sekä selkäytimestä. Ääreishermosto koostuu siis hermoista, jotka lähtevät aivoista ja selkäytimestä.


Ääreishermosto voidaan jakaa sen toimintojen mukaan autonomiseen ja somaattiseen osaan. Autonominen osa voidaan jakaa vielä sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon ja somaattinen hermosto voidaan jakaa vielä motorisiin ja sensorisiin osiin.



Ääreishermosto - miten hermosto jaetaan?

Ääreishermosto tiivistettynä


  • Ääreishermosto koostuu aivohermoista (12 paria) sekä selkäydinhermoista (31 paria)

  • Ääreishermosto voidaan jakaa autonomiseen ja somaattiseen osaan

  • Autonominen hermosto toimii itsenäisesti ja voidaan jakaa sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan

  • Somaattinen hermosto eli tahdonalainen hermosto mahdollistaa mm. lihasten supistamisen ja sensoriikan eli ihotunnon



Hermosolun rakenne ja toiminta


Ennen kuin käymme läpi ääreishermoston anatomiaa ja toimintaa, on syytä käydä perusyksikön eli hermosolun, toiselta nimeltään neuronin, toimintaa ja rakennetta. Perifeerisessä hermostossa hermot koostuvat hermosolukimpuista (aksoneista) ja ne kuljettavat motorista ja sensorista tietoa keskus- ja ääreishermoston välillä. Viestit kulkevat sähkökemiallisten reaktion ansiosta, jota kutsutaan aktiopotentiaaliksi. Hermosolut voidaan myös jakaa eri ryhmiin muun muassa niiden rakenteen tai toiminnan perusteella. Rakenteen perusteella neuroni voi olla:


  • unipolaarinen, yksi soomasta lähtevä runko, joka haarautuu dendriitiksi tai aksoniksi. Kutsutaan joskus myös "todellisiksi" unipolaarisiksi neuroneiksi (true unipolar neuron)

  • bipolaarinen, jossa on yksi aksoni ja dendriitti, esiintyy mm. retinassa

  • multipolaarinen, jossa on yksi aksoni ja useita dendriittejä (suurin osa neuroneista ovat multipolaarisia)

  • pseudounipolaarinen, joita löytyy esim. aivojen tumakkeista ja ganglioista. Haaroittuu sooman jälkeen, toinen pää on aksoni ja toinen dendriitti



Neuroni eli hermosolu ja sen rakenne
1. Unipolaarinen 2. bipolaarinen 3. multipolaarinen 4. pseudounipolaarinen | Wikipedia, Jonathan Haas CCBY


Toiminnan perusteella neuronit voidaan jakaa:


  • motorisiin neuroneihin, jotka mahdollistavat lihasten supistumisen. Keskushermostosta ääreishermostoon vieviä hermoja voidaan kutsua myös efferenteiksi hermoiksi (vievä hermosyy)

  • sensorisiin neuroneihin, jotka vievät tietoa keskushermostolle. Hermoja, jotka vievät tietoa keskushermostoon voidaan kutsua myös afferenteiksi hermoiksi (tuova hermosyy)

  • sekahermoihin, jotka voivat viedä niin sensorisia kuin motorisiakin viestejä





Hermosolu rakenne
Hermosolu eli neuroni

1

Karkea solulimakalvosto - tuottaa proteiineja

14

Synapseja - hermoliitos

2

Polyribosomi - ribosomi"kimppu", kiinnittyneet samaan l-RNA:han

15

Dendriitti eli tuojahaarake - ottaa vastaan hermoimpulsseja

3

Ribosomi - tuottaa uudet proteiinit

16

Aksoni eli viejähaarake - lähettää hermoimpulsseja eteenpäin

4

Golgin laite - muokkaa proteiineja, lajittelee ja suuntaa proteiineja ja glykolipideja eri alueille

17

Hermovälittäjäaine eli neurotransmitteri - kemiallisia yhdisteitä, jotka estävät, voimistavat tai mukauttavat hermosolun toimintaa

5

Tuma - sisältää DNA:n, ohjaa solun toimintaa

18

Hermosolun reseptori - solun osa, johon välittäjäaineet vaikuttavat

6

Nukleoli eli tumajyvänen - tuottaa tuman ribosomeja

19

Synapsi- hermoliitos

7

Solukalvo - kalvo, joka ympäröi solua, muodostuu kaksoislipidikalvosta

20

Mikrofilamentti - tukirakenne aksonille, säätelee aksonin halkaisijaa

8

Mikrotubulus - rakentuvat tubuliiniproteiineista, solun tukirakenne

21

Myeliinituppi - muodostuu aksonin ympärille, nopeuttaa sähköisen viestin kulkua, suojaa ja tukee aksonia

9

Mitokondrio - solun energialaitos

22

Ranvierin kurouma - kahden myeliinitupen välilllä oleva "aukko"

10

Sileä solulimakalvosto - mm. varastoi Ca2+-ioneja, tuottaa kalvomateriaalia

23

Aksonin pääte (axon terminal) - sisältää välittäjäaineita, mahdollistaa sähköisen viestin kulun

11

Aksonikeko/aksonikukkula (axon hillock) - mahdollistaa aktiopotentiaalin muodostumisen

24

Synaptisia vesikkeleitä - varastoivat ja vapauttavat välittäjäaineita

12

Schwannin solun tuma - tukisolu, muodostaa aksonin ympärille myeliinituppea

25

Synapsi - hermoliitos

13

Synapsi (aksonista soomaan) - hermoliitos

26

Synapsirako - hermojen välissä oleva tila, mahdollistaa tiedon siirron välittäjäaineiden avulla



Perifeeriset hermot


Ääreishermosto koostuu siis ääreishermoista, toiselta nimeltään perifeerisistä hermoista. Jokainen hermo koostuu hermosyykimpuista (aksoneista). Neuronien soomat sijaitsevat joko keskushermoston harmaassa aineessa tai ääreishermoston gangliassa. Selkäydin, joka on siis osa keskushermostoa, toimii hissin tavoin vieden tietoa ylös- ja/tai alaspäin tarpeen mukaan. Kuten edellä mainittiin, hermoa, joka vie tietoa keskushermostoon, voidaan kutsua afferentiksi/sensoriseksi hermoksi ja hermoa, joka vie tietoa keskushermostolta eteenpäin voidaan kutsua efferentiksi/motoriseksi hermoksi.


Selkäydinhermot


Selkäydinhermot eli spinaalihermot lähtevät selkäytimestä pareittain ja pareja on yhteensä 31 kappaletta. 8 paria lähtee kaularangasta (cervical), 12 paria rintarangasta (thoracic), 5 paria lannerangasta (lumbar), 5 paria ristiluulta (sacral) ja 1 pari häntäluulta (coccygeal).

Spinaalihermot ovat sekahermoja (mixed nerves). Ne saavat alkunsa etu- ja takajuuresta, jotka lähtevät selkäytimestä. Kun etu- ja takajuuri yhtyvät, muodostuu siis spinaalihermo. Jokainen selkäydinhermo koostuu sensorisista ja motorisista hermosäikeistä. Sensoriset säikeet tuovat tietoa kehosta ja ympäristöstä takajuurelle, kuten tunto-, kipu- ja lämpötilasignaaleja. Motoriset säikeet puolestaan vievät liikekäskyjä etujuuren kautta lihaksiin, mahdollistaen liikkeiden hallinnan ja koordinaation.

Spinaalihermot lähtevät poispäin rangasta pienten aukkojen (foramen intervertebrae) kautta, minkä jälkeen ne haarautuvat etu- ja takahaaraan (anterior/ventral rami ja posterior/dorsal rami). Dorsaalihaarat hermottavat mm. selän ihotuntoa sekä selän lihasten motoriikkaa, etuhaarat hermottavat raajojen lihaksia sekä ihotuntoa kehon etupuolelta.



Aivohermot


  • Hajuhermo (ensimmäinen aivohermo, latinaksi nervus olfactorius) on sensorinen hermo, joka mahdollistaa hajuaistin

  • Näköhermo (toinen aivohermo, latinaksi nervus opticus) on sensorinen hermo, joka mahdollistaa näköaistin


  • Silmän liikehermo (kolmas aivohermo, latinaksi nervus oculomotorius) on motorinen hermo, joka hermottaa suurimman osan silmien lihaksista


  • Telahermo (neljäs aivohermo, latinaksi nervus trochlearis) on motorinen hermo, joka on mukana mahdollistamassa silmien liikuttamista


  • Kolmoishermo (viides aivohermo, latinaksi nervus trigeminus) on sekahermo, joka jakautuu kolmeen haaraan (opthalmicus, maxillaris ja mandibularis -haarat). Hermottaa motorisesti purentalihaksia ja sensorisesti kasvon alueen sekä osan kielestä


  • Loitontajahermo (kuudes aivohermo, latinaksi nervus abducens) on motorinen hermo, joka hermottaa motorisesti vain yhtä silmän lihasta nimeltä rectus lateralis, täten mahdollistaa silmien ipsilateraalisen abduktion eli loitonnuksen samalle puolelle


  • Kasvohermo (seitsemäs aivohermo, latinaksi nervus facialis) on sekahermo, hermottaa motorisesti mm. kasvojen lihaksia mahdollistaen ilmeet ja sensorisesti mm. korvan keskiosaa ja osaa kielestä


  • Kuulo-tasapainohermo (kahdeksas aivohermo, latinaksi nervus vestibulocochlearis) on sensorinen hermo, joka mahdollistaa kuuloaistia sekä tasapainoa ja avaruudellista hahmotuskykyä


  • Kieli-kitahermo (yhdeksäs aivohermo, latinaksi nervus glossopharyngeus) on sekahermo, joka mahdollistaa mm. nielemisen, syljen erityksen, sekä sensoriikkaa suuontelossa


  • Kiertäjähermo eli vagushermo (kymmenes aivohermo, latinaksi nervus vagus) on sekahermo, joka säätelee mm. sisäelinten toimintaa


  • Lisähermo (yhdestoista aivohermo, latinaksi nervus accessorius) on motorinen hermo, joka mahdollistaa äänentuottoa sekä pään ja olkapäiden liikuttamista


  • Kielen liikehermo (kahdestoista aivohermo, latinaksi nervus hypoglossus) on motorinen hermo, joka mahdollistaa kielen liikuttamisen




Autonominen hermosto


Autonominen hermosto on osa ääreishermostoa, joka toimii itsenäisesti ilman, että ihmisen tarvitsee asiaa tietoisesti ajatella. Se koostuu sympaattisesta, parasympaattisesta ja enteerisestä osasta. Autonominen hermosto varmistaa, että sisäelimet, verisuonet ja rauhaset saavat sensorisia ja motorisia hermoja, mikä mahdollistaa kehon homeostaasin ylläpitämisen. Lisäksi se säätelee mm. verenpainetta, sydämen sykettä, hengitystä ja ruoansulatusta. Enteerinen hermosto sijaitsee suolistossa, mutta siihen perehdytään myöhemmin sille suunnatussa omassa artikkelissa.



Sympaattinen hermosto


Sympaattinen hermosto saa alkunsa selkäytimeltä, rinta- ja lannerangasta, T1-L2 tai L3 tasoilta (ihmisten välillä on varianssia lähtötasojen suhteen). Sympaattisen hermoston neuronit eivät mene suoraan kohteeseensa, kuten sisäelimeen, vaan ne päätyvät kohteeseensa yleensä erilaisten ganglioiden kautta. Ganglioissa sijaitsee neuronien soomat eli runko-osat. Ainoat kehon osat, johon sympaattinen hermosto ei ylety ovat käytännössä verisuonettomat (avaskulaariset) rakenteet kuten rustot ja kynnet.


Sympaattisen hermoston tehtäviä ovat muun muassa:


  • Taistele tai pakene -reaktio

  • Hien eritys

  • Pupillien laajentuminen eli mydriaasi

  • Sydämen sykkeen nostaminen

  • Vasokonstriktio eli verisuonten supistuminen

  • Vaikuttaa adrenaliinin tuotantoon



Mikä on sympaattinen hermosto
Sympaattisen hermoston yhteydet | Anatomy & Physiology, Connexions Web site. http://cnx.org/content/col11496/1.6/ CC BY

























Parasympaattinen hermosto


Parasympaattinen hermosto lähtee kahdelta eri alueelta; aivorungolta sekä selkäytimen alaosalta (sacral spinal cord). Parasympaattisen hermoston neuronit eivät myöskään mene suoraan kohteeseensa, vaan ne kulkeutuvat kohteisiinsa ganglioiden kautta. Kyseiset gangliot ovat yleensä kohteen, kuten sisäelimen, lähellä. Entä mitä tapahtuu, kun parasympaattinen hermosto aktivoituu?


Parasympaattisen hermoston tehtäviä ovat muun muassa:


  • Pupillien supistaminen (mioosi)

  • Mahdollistaa näön tarkentamisen lähellä oleviin kohteisiin sekä kyynelten tuottamisen

  • Mahdollistaa syljen erityksen, mikä taas auttaa ruoansulatuksessa

  • Mahdollistaa ulostamisen ja virtsaamisen

  • Hidastaa sydämen sykettä

  • Parasympaattinen hermosto siis rauhoittaa verenkierron toimintaa ja toisaalta taas kiihdyttää ja mahdollistaa ruoansulatuksen



Mikä on parasympaattinen hermosto
Parasympaattisen hermoston yhteydet | Anatomy & Physiology, Connexions Web site. http://cnx.org/content/col11496/1.6/ CC BY




Somaattinen eli tahdonalainen hermosto


Somaattinen eli tahdonalainen hermosto mahdollistaa lihasten supistamisen sekä ihotunnon. Lisäksi somaattinen hermosto tuo tietoa keskushermostolle esimerkiksi kosketuksesta, lämpötilasta, kivusta ja proprioseptiikasta (asentotunto). Aivohermot mahdollistavat lihasten supistumisen ja ihotunnon pään ja kasvojen alueella, kun taas spinaalihermot tuottavat em. toiminnot muihin osiin kehossa, torsoon, käsiin ja jalkoihin. Spinaalihermoista lähtevät etuhaarat (anterior ramus) hermottavat raajat sekä kesivartalon etupuolen, kun taas taakse lähtevät haarat (posterior ramus) hermottavat selkärangan aluetta ja ihotuntoa selän puolella. Suurin osa etuhaaroista muodostaa hermopunoksia eli plexuksia, joista muodostuu tärkeitä hermoja. Hermopunoksia on neljä kappaletta:


  • Kaulapunos eli plexus cervicalis, lähtötasot C1-C4

  • Olkapunos eli plexus brachialis, lähtötasot C5-T1

  • Lannepunos eli plexus lumbalis, lähtötasot T12-L4

  • Ristipunos eli plexus sacralis, lähtötasot L4-S4

  • Alimmat punokset voidaan myös yhdistää, jolloin puhutaan lanne-ristipunoksesta




Lähteet


Comentários


bottom of page