top of page

Juoksijan polvi

Juoksijan polvi, toiselta nimeltään ITB-syndrooma (iliotibial band syndrome) on tyypillinen urheilijan, etenkin juoksijoiden, pyöräilijöiden, soutajien, sekä koripallo- ja jalkapallopelaajien vaiva polven ulkoreunalla. Esiintyvyyden yleisyys vaihtelee lajin mukaan, harrastejuoksijoilla sitä esiintyy 12-52 prosentilla, kun taas esimerkiksi armeijan työntekijöillä (USA:ssa) esiintyvyys on 1-5 prosentin luokkaa. Oireena on lähinnä kipu, joka paikantuu reisiluun ulommaisen nivelnastan alueelle. Kipu tuntuu yleensä melko terävältä ja on yleensä intensiteetiltään sen verran kovaa, että juoksemisesta täytyy pitää hieman taukoa. Etenkin alamäkeen juokseminen ja laskeutuminen portailta provosoi usein polvea, mutta mikäli vaiva pitkittyy, voi se lopulta provosoitua herkemminkin. Vaivan ennustettavuutta vaikeuttaa luotettavan tutkimustiedon vähäinen määrä, mutta osassa tutkimuksia todetaan, että noin 50-90 prosentilla vaiva helpottaa 4-8 viikon sisällä. Osalla vaiva voi myös uusiutua. Yleisesti ottaen juoksijan polvi on muutenkin tieteen valossa muutenkin aikamoinen kysymysmerkki. (1,3,4)


Mistä juoksijan polvi johtuu?


Pitkään ajateltiin, että juoksijan polvi aiheutuisi polven eri rakenteiden hankauksesta. Uskomus oli, että iliotibiaalikalvo eli reiden sivussa oleva kalvorakenne (suom. myös suoliluu-sääriside) voisi liukua reisiluun nivelnastan yli ja tämä johtaisi alue ärtymiseen. Kalvorakenne ei kuitenkaan pysty tutkimusten mukaan moista liikettä tekemään ja nykyään uuden tutkimustiedon myötä juoksijan polven ajatellaan johtuvan siitä, että kalvorakenne voi aiheuttaa polven eri rakenteille kompressiota eli painetta. Kalvorakenteen alla on erilaisia anatomisia rakenteita, kuten rasvapatja ja jännetuppi, mitkä voivat potentiaalisesti aiheuttaa kipua. Tällä hankaus vs. kompressio -ajattelulla on merkitystä, sillä aiemmin ajatus oli, että kalvoa pitää esimerkiksi venytellä, jotta kipu saadaan pois. Venyttäminen ei kuitenkaan ole välttämättä paras idea hoitomuodoksi, eikä venyttely edes vaikuta kalvon rakenteeseen millään tavalla, vaikka moni yhä niin uskoo. Loppujen lopuksi vaiva syntyy yleensä liiallisesta kuormituksesta, kuten äkillisestä harjoittelumäärän lisääntymisestä, juoksualustan vaihtumisesta tai vaikkapa juoksukenkien yht'äkkisestä vaihtumisesta. On myös ehdotettu, että vaivaan saattaisi liittyä lonkan loitontajalihasten heikkoutta. (1,2,3)


Iliotibiaalikalvon anatomiasta ja toiminnasta


Kuten jo nimikin antaa ymmärtää, iliotibiaalikalvo (IT-kalvo) on hyvin vahva, lihaskalvomainen (faskia) rakenne, joka saa lähtönsä suoliluun harjulta (latinaksi crista iliaca) ja kiinnittyy monilla sääriluun yläosan sivureunaan luustokohtaan nimeltä Gerdyn kyhmy (tuberculum Gerdy’s). Kalvo koostuu pitkälti tyypin 1 kollageenista, joka on eräs proteiini, sekä elastiinista, joka on kudoksen kimmoisuutta lisäävä proteiini. IT-kalvo ylittää siis niin lonkka- kuin polvinivelen. Kalvon yläosassa se saa säikeitä lihaksilta, gluteus maximukselta eli suurelta pakaralihakselta sekä tensor fascia lataelta eli leveältä peitinkalvon jännittäjälihakselta.

Tällä hetkellä tutkijat kuitenkin edelleen kiistelevät IT-kalvon anatomiasta ja toiminnasta. Kysymysmerkkejä aiheuttaa muun muassa variaatiot. Eri ihmisillä IT-kalvo saattaa lähteä eri paikasta ja kiinnittyä eri paikkoihin, täten vaikuttaen myös sen toimintaan eli funktioihin.

Vaikka kalvon toimintoihin liittyy vielä paljon epäselvyyttä, tiedämme, että se pystyy muun muassa adaptoitumaan ja siirtämään paljon voimia kehon eri osien välillä. Mielenkiintoista on, että ihmisellä IT-kalvot kehittyvät vasta, kun alamme kävellä ja juosta. Muita funktioita uskotaan olevan muun muassa lonkan ojennus, lonkan loitonnus, lonkan ulko- ja sisäkierto, polven ojennus sekä polven koukistus, kun polven koukistuskulma ylittää noin 30 astetta. Kannattaa myös muistaa, että yleensä ”tiukalta” tuntuva IT-kalvo on täysin normaali asia ja siitä voi olla jopa hyötyä. (1,4,5)



Juoksijan polvi
































Miten tutkitaan?


1. Haastattelu – usein taustalla on jonkinlainen muutos harjoittelussa, kivun sijainti ja intensiteetti täytyy myös selvittää


2. Kliininen tutkiminen – etenkin lonkkien, polvien ja nilkan toiminta tutkitaan, kipualue palpoidaan eli tunnustellaan käsin, testataan lihasten voimatasot


3. Kuvantamista ei yleensä tarvita – joskus voidaan haluta poissulkea muita vaivoja



Hoito


Vaikka juoksijan polven hoidosta tarvitaankin vielä paljon lisää tutkimustietoa, yleisesti ottaen suositellaan kuitenkin kuormanhallintaa sekä erilaisia voimaharjoitteita. Myös esimerkiksi juoksutekniikkaa voi olla tarpeen modifioida. Kuntoutuksessa pyritään usein alkuun hieman vähentämään lajikuormitusta, tällöin kipeä polvi saadaan rauhoitettua. Harvoin kuitenkaan tarvitaan täyslepoa. Osalla kortikosteroidipistokset saattavat lievittää myös oireita. Kuntoutusohjelmassa keskitytään yleensä etenkin lonkan ja polven vahvistaviin liikkeisiin. Manuaaliterapian hyödyistä on hyvin ristiriitaista tutkimusnäyttöä. Osa potilaista kuitenkin kokee hyötyä esimerkiksi hieronnasta, mutta ainoa hoitomuoto se ei juoksijan polven hoidossa pidä olla. Nykyään moni myös uskoo, että IT-kalvon ”rullaaminen” esimerkiksi foam rollerilla olisi pakollista, että kalvo pysyy kunnossa. Rullaamista voi toki tehdä, mikäli siitä pitää (siitä tuskin on mitään haittaa ja se voi lievittää hetkellisesti kipuja), mutta jos kärsit juoksijan polvesta tai jostain muusta tuki- ja liikuntaelinsairaudesta, kovin hyväksi hoitomuodoksi tai ennaltaehkäisyksi sitä ei voida kutsua. Rullaaminen ei vaikuta kalvon anatomiseen rakenteeseen, vaikka voikin tuntua siltä.

Mikäli kärsit polvikivuista, hakeudu mahdollisimman nopeasti osaavan ammattilaisen luo. Tällöin ongelmiin pystytään puuttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja usein kuntoutuminen on nopeampaa.



Ilari Keckman

Osteopaatti, urheiluhieroja & kouluttaja


Joonas Virtanen

Osteopaatti, urheiluhieroja & fysiikkavalmentaja



Lähteet


5. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK537097/





bottom of page