top of page
    • 2 min käytetty lukemiseen

Osgood-Schlatterin tauti

Osgood-Schlatterin tauti (OST) on yleinen rasitusperäinen polvivaiva etenkin urheilevien nuorten, yleensä noin 12-15 -vuotiaiden keskuudessa. Jopa noin 10% urheilevista nuorista kärsivät OST:stä ja noin 20-30 prosentilla ongelma voi esiintyä myös molemmissa polvissa samanaikaisesti. Vaivaa esiintyy etenkin sellaisten lajien parissa, joissa vaaditaan paljon räjähtäviä liikkeitä, kuten jalkapallossa ja koripallossa. Osgood-Schlatterin taustalla on tilanne, jossa polvilumpiojänne aiheuttaa toistuvaa traktiota eli vetoa sääriluun yläosaan. Toistuvan vetorasituksen myötä luun kasvualue ärtyy, josta seuraa kipua sekä luisen patin kasvu sääriluun yläosaan, tuberositas tibiaan. OST:n taustalla on mitä todennäköisimmin monta erilaista syytä, minkä takia potilaan taustojen tarkka selvittäminen on hyvin olennaista hoidon onnistumisen kannalta.

Osgood-Schlatterin ennusteesta ei ole tarjolla kovin hyvää tutkimustietoa. Yleisesti ajatellaan, että vaiva menee ajan myötä itsestään ohi, mutta hiljattain tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että osalla vaiva voi kestää jopa vuosia. Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että monella ongelma saadaan paljon nopeammin hoidettua oikeanlaisella kuntoutuksella. (1,2,3)


Osgood-Schlatterin oireet


Pääasiallinen oire on kipu, joka paikantuu heti polvilumpion alapuolelle sääriluun yläosaan. Vaiva voi ilmaantua molempiin polviin. Lisäksi sääriluun yläosalle kasvaa luinen patti. Tyypillisesti OST alkaa pikkuhiljaa. Alkuun kipu voi olla satunnaista ja ilmaantua esimerkiksi harjoitusten aikana tai sen jälkeen. Vähitellen kipu kuitenkin yleensä lisääntyy ja voi olla päivittäistä, jopa käveleminen voi olla välillä hankalaa. Alue on myös usein paineluarka, eikä esimerkiksi polvistuminen tunnu yleensä kovin miellyttävältä. Lisäksi polvinivelen ojennus ja koukistus voivat tuottaa kipua. Myös patella- eli polvilumpiojänne voi tuntua paksuuntuneelta.

OST pystytään yleensä toteamaan haastattelulla ja kliinisillä tutkimuksilla vastaanotolla. Kuvantamisella (röntgen, magneettikuva, ultraääni) voidaan poissulkea muita mahdollisia vaivoja, mikäli se koetaan tarpeelliseksi. (1)


Osgood-Schlatterin hoito


OST:n hoito on yleensä konservatiivinen, mikä tarkoittaa käytännössä kuntoutusta. Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin. Vaiva häviää monilla itsestään luun kasvun loputtua. Kuten edellä mainittiin, oireiden kestosta ja ennusteesta ei ole tarjolla kovin luotettavaa tietoa. Rathleff ja kumppanit tutkivat 2020 miten potilaan neuvonta ja reiden lihasten vahvistaminen tehosivat Osgood-Schlatterin hoidossa. Tutkimuksessa havaittiin, että kiputuntemukset kestivät keskimäärin 21 kuukautta. 80% osallistujista kokivat kuitenkin huomattavaa parannusta 12 viikon jälkeen ja 12 kuukauden jälkeen 90% osallistujista kokivat, että tilanne oli huomattavasti parempi. Vuoden jälkeen 69% osallistujista olivat palanneet normaalisti lajiharjoittelun pariin. Tutkimukseen osallistui 51 ihmistä, eli otanta on kuitenkin varsin pieni. Kannattaa muistaa, että OST:n hoito tulee rakentaa jokaiselle potilaalle yksilöllisesti, jolloin saadaan paras mahdollinen hoitotulos. (1,4)


Milloin polvikipuisen kannattaa hakeutua vastaanotolle?


Mikäli polvesi on alkanut oireilla eikä taustalla ole tapaturmaa, alkuun kannattaa pyrkiä rauhoittamaan kipualue. Usein taustalla on esimerkiksi fyysisen kuorman muutokset, kuten uusi harjoitteluohjelma. Tällöin parin päivän lepo voi olla paikallaan, minkä jälkeen paluu harjoitteluun kannattaa tehdä asteittain. Pitkään kestävä täyslepo ei yleensä ole suositeltavaa rasitusperäisissä vaivoissa. Mikäli kuitenkin tuntuu siltä, että et saa vaivaa hallintaan kotikonstein, kannattaa hakeutua osaavan ammattilaisen pariin mahdollisimman nopeasti. Tällöin ongelma saadaan usein nopeammin hallintaan ja paluu lajin pariin voidaan tehdä suunnitelmallisesti sekä tehokkaasti.



Joonas Virtanen

Osteopaatti, urheiluhieroja & valmentaja


Ilari Keckman

Osteopaatti, urheiluhieroja & kouluttaja



Lähteet



Osgood-Schlatter hoito

bottom of page