Sisältö
Tiivistelmä tarsaalitunnelioireyhtymästä
Tarsaalitunnelioireyhtymässä säärihermo tai sen haara jää pinteeseen (hermopinne) tarsaalitunnelissa. Kutsutaan joskus myös nimellä säärihermon pinne
Aiheuttaa yleensä kipua, puutumista ja/tai pistelyä nilkan sisäpuolella
Esiintyy eniten naisilla, kaikissa ikäryhmissä
Suurimmalla osalla paranee konservatiivisesti eli ilman leikkaushoitoa
Itsehoidon voi aloittaa vähentämällä provosoivia aktiviteetteja ja varmistaa, että jalkineet eivät purista tarsaalitunnelin aluetta
Leikkaushoito tehoaa yleensä parhaiten heillä, joilla löydetään selkeä vaivan aiheuttaja
Yleistä
Tarsaalitunnelioireyhtymä (TTO) tarkoittaa taaimmaisen säärihermon ja/tai sen haarojen (posterior tibial nerve) hermopinnettä, joka voi aiheuttaa säären, nilkan ja jalkaterän sisäpuolen kipua, puutumista ja pistelyä. Vaiva on hyvin samankaltainen kuin rannekanavaoireyhtymä, vain sijainti on eri. Tarsaali viittaa nilkkaan, ja tarsaalitunneli sijaitseekin sisemmän kehräsluun (medial malleus) vieressä. Anatomiasta lisää kuitenkin myöhemmin.
Tutkijoiden keskuudessa TTO on varsin kiistelty aihe. Sen esiintyvyydestä ei ole luotettavaa dataa tarjolla, mutta tiedetään, että tarsaalitunnelioireyhtymä on suhteellisen harvinainen ja sitä esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä ja sitä voidaan tavata lähes kaikissa ikäryhmissä. Diagnoosi tehdään yleensä haastattelun ja oireiden perusteella ja erilaisilla hermoihin kohdistuvilla testeillä (esim. EMG). Myös kuvantaminen ultraäänellä ja/tai magneettikuvilla voi olla hyödyllistä. Konservatiivinen hoito (muu kuin leikkaushoito) tuottaa yleensä hyviä tuloksia ja mikäli päädytään leikkaushoitoon, on onnistumisprosentti suurella osalla hyvä.
Mistä tarsaalitunnelioireyhtymä johtuu?
Tarsaalitunnelioireyhtymän aiheuttajat voidaan jakaa ulkoisiin tekijöihin (extrinsic) ja sisäisiin tekijöihin (intrinsic):
Ulkoisia tekijöitä
Trauma esimerkiksi tapaturman seurauksena
Huonosti istuvat jalkineet, liikaa puristusta
Anatomiset ja biomekaaniset varianssit ja muutokset esimerkiksi tarsaalikoalitio (tarsal coalition), jossa osa nilkan luista ovat luutuneet yhteen
Alaraajojen turvotus
Leikkauksen jälkeinen arpikudos
Autoimmuunisairaudet kuten artropatiat
Diabetes
Sisäisiä tekijöitä
Tendinopatiat eli jänteen ongelmat
Tenosynoviitti eli jännetupentulehdus
Osteofyytit eli luupiikit
Pidäkesiteen (flexor retinaculum) hypertrofia eli liikakasvu
Gangliokystat tai muut tilaa vievät leesiot
Tarsaalitunnelioireyhtymän oireet
Polttava/pistävä kipu jalkaterän ja nilkan alueella, voi myös säteillä lähelle varpaita ja säärtä kohti. Oireet yleensä jalkaterän sisäpuolella
Pitkään paikallaan seisominen ja kävely usein provosoivat oireita
Yleensä toispuoleista eli unilateraalista
Lepo ja jalan ylösnostaminen usein helpottavat oireita
Kipu saattaa herättää öisin
Tarsaalitunnelin anatomiaa
Tarsaalitunneli on kapea tunnelimainen rakenne, joka sijaitsee sisemmän kehräsluun (medial malleoli) taka-alapuolella. Tunnelin katon muodostaa pidäkeside (flexor retinaculum). Seinämät ja osan lattiasta muodostavat jänteet nimeltä tibialis posterior (suomeksi takimmainen säärilihas), flexor digitorum longus (suomeksi varpaiden pitkä koukistajalihas) ja flexor hallucis longus (suomeksi isovarpaan pitkä koukistajalihas). Kyseisillä jänteillä on myös omat jännetupet. Lisäksi lattiaa muodostavat telaluu eli talus, kantaluu eli calcaneus, ja sääriluun eli tibian sisäpuoli. Jänteiden lisäksi tarsaalitunnelissa kulkee takimmainen säärivaltimo (posterior tibial arteria) ja laskimo sekä takimmainen säärihermo (englanniksi posterior tibial nerve). Suurimmalla osalla ihmisistä säärihermo haarautuu jo tarsaalitunnelissa kahteen osaan, jalkapohjan mediaaliseksi (englanniksi medial plantar nerve) ja lateraaliseksi (lateral plantar nerve) hermoksi.
Tarsaalitunnelioireyhtymän hoito
Tarsaalitunnelioireyhtymän hoito riippuu paljon siitä, mikä hermopinteen aiheuttaa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole tieteen saralla täysin selvää, kelle mikäkin hoitomuoto olisi paras mahdollinen. Vaihtoehtoina ovat konservatiivinen hoito sekä leikkaushoito.
Konservatiivinen hoito toimii suurimmalla osaa potilaista. Hoidon tavoitteena on rauhoittaa kipua, tulehdusta ja ärtynyttä kudosta. Tähän päästään yleensä sillä, että potilas välttää provosoivia liikkeitä ja liikuntamuotoja, minkä jälkeen voidaan palata aktiviteetteihin asteittain. Kuntoutuksen lisäksi voidaan kokeilla esimerkiksi kortikosteroidipistosta, joka voi vähentää alueen turvotusta. Mikäli tutkimuksissa havaitaan hermon heikentynyttä sähkönjohtavuutta, vaikuttaa siltä, että kyseisillä potilailla konservatiivisen hoidon vaste on huono.
Mikäli kuntoutuksella ei saada vastetta tai löydetään selkeä vaivan aiheuttaja esimerkiksi kuvantamalla, päädytään yleensä leikkaushoitoon. Leikkaushoidon teho on suurimmalla osalla potilaista hyvä, mikäli vaivalle on löydetty selkeä aiheuttaja. Potilailla, joilla konservatiivinen hoito ei ole tehonnut eikä olla löydetty selkeää tarsaalitunnelioireyhtymän aiheuttajaa, ei myöskään leikkaushoito tuota yleensä yhtä hyviä tuloksia. Positiivinen Tinelin testi (hermoa täpäytetään sormella, minkä jälkeen tuntuu pistelyä) on yleensä vahva ennuste siitä, että leikkaushoito helpottaa oireita.
Muita samalla alueella oireilevia vaivoja
Radikulopatiat lannerangassa (esim. välilevyn pullistuma)
Polyneuropatia (suljettava pois etenkin jos oireet molemmissa jaloissa)
Plantaarifaskiitti eli plantaarifaskiopatia
Reumat
Metatarsaalien (jalkapöydän luut) murtumat
Mortonin neurooma
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on tarsaalitunnelioireyhtymä?
Miten helpottaa jalkapöydän kipua?
Voiko säären hermopinne aiheuttaa säteilykipua?
Onko hermopinne vaarallinen?
Joonas Virtanen
Osteopaatti, urheiluhieroja & valmentaja
Ilari Keckman
Osteopaatti & kouluttaja
Lähteet
Comentarios