Sisältö
Tiivistelmä
Nilkan nyrjähdys on yksi maailman yleisimmistä tapaturmista, jonka seurauksena nilkan sivussa olevat nivelsiderakenteet yleensä vaurioituvat
Nilkan nyrjähdys voi johtaa jopa 40 %:lla krooniseen nilkan instabiliteettiin (chronic ankle instability)
Tällöin nilkka voi olla tai tuntua epävakaalta ja kivuliaalta jopa yli 12 kuukautta alkuperäisen vamman jälkeen. Lisäksi voi esiintyä turvotusta sekä liikerajoitteita
Vaivan taustalla on aina biologisia (esim. kudosvauriot), psykologisia (kuten liikkeenpelko) ja sosiaalisia tekijöitä
Hoito aloitetaan lähes aina kuntoutuksella, jota tulisi kokeilla säännöllisesti ainakin 2 kuukautta
Kuntoutus koostuu esimerkiksi tasapaino- ja voimaharjoitteista
Yleistä
Nilkan nyrjähdys on todella yleinen tapaturma ympäri maailmaa. Tilastollisesti esimerkiksi Britanniassa 3-5% kaikista päivystystapauksista liittyy nilkkavammoihin. Silti jopa yli puolet nilkan nyrjähdystapauksista jää todennäköisesti tilastoimatta, koska moni jättää hakeutumatta hoitoon. Nilkan nyrjähdysvammojen uusiutumisriski on myös hyvin korkea, yli 80% tietyissä urheilulajeissa.
Monille aiheutuu nilkan nyrjähdyksestä pitkäaikaista haittaa - jopa 40%:lle voi syntyä nilkan nyrjähdyksen seurauksena nilkan kroonista instabiliteettia eli nilkka voi olla epävakaa ja pettää alta, tai se voi tuntua siltä.
Vaivan taustalla olevat tekijät
Kudosvaurio. Jotta nilkkaan voi syntyä krooninen instabiliteetti eli epävakaus, täytyy taustalla tietysti olla aina ensin jonkinlainen kudosvaurio, joka aiheutuu nilkan nyrjähdyksestä. Nilkan nyrjähdyksessä kantaluu kääntyy sisäänpäin, puhutaan myös inversiosta. Joissain tapauksissa voi käydä niin, että inversion lisäksi nilkka on myös ojentuneena eli plantaarifleksiossa. Yleisimmät nivelsiteet, jotka vaurioituvat inversiovammoissa ovat FTA- ja FC-nivelsiteet. Nilkan anatomiasta voit lukea tarkemmin täältä. Vaurioita voi syntyä myös luu-, jänne-, lihas- ja hermorakenteisiin. Kudosvaurioiden lisäksi nyrjähdyksen seurauksena nilkan sensomotoriikka muuttuu. Sensomotoriikka tarkoittaa kehomme kykyä yhdistellä motorisia taitoja sekä aisteja. Tämän kaiken lisäksi paranemiseen vaikuttaa ihmisen psyykkiset ja emotionaaliset ominaisuudet.

Patomekaaniset tekijät. Patomekaaninen tekijä tarkoittaa tässä tapauksessa jotain epänormaalia rakenteellista/anatomista asiaa nilkan alueella, mikä on seurausta nilkan inversiovammasta. Patologiset tekijät voivat siis edesauttaa nilkan toimintahäiriöitä sekä olla taustalla nilkan kroonisessa instabiliteetissa.
Ensimmäisenä käymme läpi nilkan patologisen laksiteetin eli "löysyyden". Nivelsidevaurioiden seurauksena nilkkanivelistä saattaa tulla liikaa liikettä. Voidaan puhua myös mekaanisesta instabiliteetista. On hyvä pitää mielessä, että nilkka on voinut olla hyvin liikkuva myös ennen vammaa.
Toisaalta nyrjähdyksen ja kroonisen instabiliteetin seurauksena nilkan liikkuvuus voi myös huonontua. Liikkeen vähentymisen taustalla voi olla esimerkiksi nivelperäiset tai lihasperäiset tekijät.
Tuntoaistilliset tekijät. Tuntoaistillisilla tekijöillä (sensory-perceptual impairments) tarkoitetaan asioita, joita ihminen tuntee kehossaan ylipäätään tai liittyen vaurioon. Nämä tekijät ovat esimerkiksi psykofyysisiä, kuten kipu, sekä psykososiaalisia, kuten liikkeenpelko (kinesiofobia). Se, miten koemme ja tunnemme asiat, vaikuttaa valtavasti lopputulokseen.
Nilkan kroonisen instabiliteetin taustalla voikin olla esimerkiksi hermojen vaurioista johtuvat sensoriset "puutostilat". Kroonisesta instabiliteetista kärsivän keho ei siis välttämättä aisti nilkan asentoa samalla tavalla, kuin terveen verrokin. Tämän seurauksena nilkka voi siis askelluksen aikana olla epäedullisessa asennossa, josta voi seurata uusia nyrjähdyksiä. Tutkimuksissa ollaan myös havaittu, että kroonisesta instabiliteetista kärsivillä jalkaterän ihon hermopäätteet eivät välttämättä toimi samalla tavalla. Lisäksi lihasten refleksivasteet vaikuttavat olevan heikompia, lihas (etenkin fibularis longus) siis supistuu hitaammin, kuin sen kuuluisi. Myös voimaeroja terveen ja kipeän nilkan välillä voi esiintyä.
Kipu on hyvin tyypillinen seuraus nilkan kroonisesta instabiliteetista. Kroonisen kivun mekanismit eivät kuitenkaan ole lainkaan yksinkertaisia, taustalla ei nimittäin välttämättä enää ole kudosvauriot, vaan hermoston muuttunut toiminta. Kroonisesta kivusta voit lukea lisää täältä.
Liikkeenpelko eli kinesiofobia on hyvin tyypillistä pitkäaikaisissa kiputiloissa ja se on myös yksi ensimmäisistä asioista, johon keskitytään hoidon alkuvaiheessa. Kroonisesta nilkan instabiliteetista kärsivä saattaa vältellä nilkan käyttöä, mikä taas pitkässä juoksussa ei paranna tilannetta.
Tasapainon häiriöt kivuliaassa nilkassa ovat myös tyypillisiä ja tutkijat ovatkin havainneet niitä tutkimuksissaan ensimmäisen kerran jo yli 50 vuotta sitten. Lisäksi nilkkaongelmat voivat johtaa erilaisiin kompensatorisiin liikkeisiin. Ihminen saattaa siis muuttaa liikkumistapaansa nilkan ongelmien myötä, mikä taas voi johtaa uusiin ongelmiin.
Yksilölliset tekijät vaikuttavat valtavasti siihen, kehittyykö ihmiselle nilkkaan instabiliteettia vai ei. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi, ikä, sukupuoli, BMI, vammahistoria, sairaudet sekä fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet.
Ympäristötekijät taas tarkoittavat esimerkiksi sitä, miten perhe ja ystävät suhtautuvat vaikkapa kipuun yleisesti. Mikäli kivusta kärsivällä ei ole sosiaalista verkkoa, voi se vaikuttaa negatiivisesti "taudin" kulkuun. Myös sillä, miten esimerkiksi vaivaa hoitava terveydenhuollonalan ammattilainen suhtautuu asiaan ja millaisia sanoja hän käyttää, on suuri merkitys.
Nilkan kroonisen instabiliteetin oireet
Nilkka pettää jatkuvasti/säännöllisesti alta, tai se tuntuu siltä. Alkuperäisestä nilkan nyrjähtämisvammasta on yli 12 kuukautta
Nilkan kipu ja mahdollinen turvotus
Nilkan heikkous
Heikentyneet tai liialliset nilkan nivelrakenteiden liikeradat
Hoito
Kivuliaan tai epävakaan nilkan hoito aloitetaan lähes aina kuntouttamalla, vaikka vaiva olisi kestänyt pitkäänkin. Monesti taustalla on nilkan nyrjähdys (tai monta nyrjähdystä), jota ei olla kuntoutettu kunnolla tai kuntoutus on jäänyt kesken.
Hoito aloitetaan kuntoutuksella, jota tulisi kokeilla vähintään 2 kuukautta. Kuntoutuksessa lähdetään usein liikkeelle tasapainoharjoitteilla sekä voimaharjoittelulla. Venyttely ei todennäköisesti ole kovin hyödyllistä. Kuntoutuksen voi aloittaa milloin vain!
Kivunlievitykseen voidaan kokeilla tilanteesta riippuen esimerkiksi hierontaa, akupunktiota mobilisaatioita, väliaikaista teippausta tai ortooseja
Mikäli kuntoutuksella ei saada haluttuja tuloksia, jää viimeiseksi vaihtoehdoksi kirurginen operaatio
Muita samalla alueella olevia vaivoja
Saatat olla kiinnostunut myös alla olevista vaivoista:
Sinus tarsi -oireyhtymä
Telaluun luu- ja rustovauriot (osteochondral defects)
Peroneusjänteen tendinopatia
Usein kysytyt kysymykset
Miksi nilkka pettää alta?
Nilkan altapettämisen taustalla voi olla vaiva nimeltä nilkan krooninen instabiliteetti. Sen taustalla on usein hoitamaton nilkan nyrjähdysvamma.
Toistuva nilkan nyrjähdys - mistä se johtuu?
Voiko löysä nilkka parantua?
Ilari Keckman
Osteopaatti, urheiluhieroja & kouluttaja
Comments